Mintut - Mentha spp.

Mintut ovat yrttejä, joista olen joutunut opettelemaan pitämään. Nyt kuitenkin huomaan, että suosikkituotteisiini Tammen yrttitilan valikoimista kuuluvat piparmintulla maustetut marjahillot. Lounaan jälkiruoaksi taas valitsen tavallisesti 'Piparmintulla maustetun vadelmateen'.

Minttulajeja on useita ja niillä taas on useita alalajeja ja lukuisia jalostettuja lajikkeita. Kaupallisista minttulajeista tärkeimmät ovat piparminttu (Mentha x piperita), viherminttu (Mentha spicata) ja japaninrantaminttu (Mentha arvensis subsp. piperascens). (Galambosi ym., tulossa.) Tammen yrttitilan 'Kolmen mintun teesekoitus' sisältää kahden ensimmäisen lisäksi omenaminttua (suomalaisen 'Kassu - Kasvien suomalaiset nimet' -palvelun mukaan Mentha x rotundifolia ja virolaisen kasvinimistön mukaan Mentha suaveolens) - kaikkia näitä korjasimme ja kuivasimme tällä viikolla. Edellä mainittujen lisäksi minttua (enimmäkseen piparminttua) käytetään seuraavissa tuotteissa:

• Yrtti- ja marjateesekoitukset: Iltatee, Hyvien ajatusten teesekoitus, Joulutee, Piparmintulla maustettu mansikkatee, Piparmintulla maustettu mustaherukkatee ja Piparmintulla maustettu vadelma-mustaherukkatee.
• Makeat hillot: Piparmintulla maustettu vadelmahillo, Piparmintulla maustettu mansikkahillo, Piparmintulla maustettu omena-puolukkahillo, Piparmintulla maustettu mustaherukkahillo, Talvihillo ja Piparmintulla maustettu vadelma-mustaherukkahillo.
• Mausteiset hillot ja marmeladit: Yrttitarhan chutney.

Näyttelypuutarhassa kasvaa useita minttulajeja/-alalajeja/-lajikkeita.

Piparminttua ('Bavaria')

Viherminttua (Nana-minttu eli Marokon minttu)

Omenaminttua

Tämä karjalanminttu (Mentha x dalmatica) on kotoisin Lepaan viini- ja puutarhatilalta.

Piparminttu on vesimintun (Mentha aquatica) ja vihermintun suvullisesti steriili risteytys eli se ei tuota itäviä siemeniä, vaan leviää ainoastaan kasvullisesti. Vihermintun ja omenamintun lisääminen onnistuu myös siemenistä, mutta niiden itävyys on verrattain huono. Yleisimmin minttuja lisätäänkin kasvullisesti. (Yrttitarha, 2015; Galambosi ym., tulossa.) Niin myös Tammen yrttitilalla.

Minttujen kasvulliset lisäysmenetelmät (Yrttitarha, 2015; Galambosi ym., tulossa):

• Rönsylisäys (yleisin):
• Mintut ovat monivuotisia, voimakaskasvuisia ja rönsyileviä ruohokasveja, joiden leviämistä voi olla haasteellista hallita. 1-3-vuotiaiden kasvien ympärille kasvaa runsaasti valkoisia (maassa) tai vihreitä/punertavia (maan pinnalla) rönsyjä, joiden silmuista kasvaa uusia versoja. Maassa kasvavat valkoiset rönsyt nostetaan joko keväällä tai alkusyksyllä, leikataan paloiksi (5-10 cm/pala, min. 1 silmu/pala) ja palat istutetaan joko ruukkuihin tai avomaalle. Avomaalla istutussyvyys on n. 10 cm, istutusetäisyys n. 4 cm ja riviväli 80-100 cm.
• Lisäys juurtuneista versoista:
• Vuoden ikäisen kasvin tyvessä on usein kymmeniä uusia juurellisia versoja, jotka voidaan irrottaa ja istuttaa uuteen paikkaan. Istutusetäisyys on tällöin 10-15 cm ja riviväli 50-70 cm. Lisäys tehdään kesäkuussa kostealla säällä tai kastelun jälkeen.
• Pistokaslisäys:
• Pistokaslisäyksessä emokasvustosta leikataan 10-15 cm pitkiä versonosia, joista poistetaan alimmat lehdet (jätetään 2-3 lehtiparia) ennen istutusta esim. steriiliin hiekkaan tai turpeeseen. Sopivissa olosuhteissa (25-30°C, ilmankosteus 95-98 %) juurtuminen kestää 2-4 viikkoa.

Minttuviljelmät suositellaan uusittavan kolmen vuoden välein. Käytännössä yhden uuden minttuhehtaarin perustaminen rönsylisäyksen avulla vaatii n. 300 m²:n (eli 0,03 ha:n) alalla kasvavan emokasvuston tuottaman rönsymateriaalin (kts. myös Kuvio 1). Tuotantomittakaavassa sopiva emokasvuston osuus on 10-20 %. (Galambosi ym., tulossa.)

Kuvio 1. Mintun rönsylisäys (Galambosi ym., tulossa)

Tammen yrttitilalla minttuviljelmän uusiminen on ajankohtaista tämän kasvukauden jälkeen - täälläkin se tehdään kolmen vuoden välein. Nykyinen viljelmä onkin jo päässyt villiintymään siinä määrin, että alkuperäisten istutusvakojen paikat ovat havaittavissa vain paikoittain. Myös rikkakasvitilanne on tällä hetkellä melko hallitsematon. Tämä on hyvin tyypillistä, koska voimakas rönsynmuodostus vaikeuttaa rikkakasvintorjuntaa - esim. Saksassa luomutilat uusivat minttuviljelmänsä vuosittain juurikin rikkakasviongelman vuoksi (Galambosi ym., tulossa).

Edessä nykyistä minttuviljelmää (tässä piparminttua), takana uuden minttuviljelmän paikka. Uutta alaa on avokesannoitu monivuotisten rikkakasvien näännyttämiseksi - tehokas, muttei kaikkein ekologisin menetelmä.

Marokon minttua lisättiin rönsyistä jo tämän vuoden kesäkuussa. Sitä kasvaa nyt siis erillään muista minttulajeista.

Mintut viihtyvät multavassa ja ravinteikkaassa maassa aurinkoisella tai puolivarjoisella kasvupaikalla. Kasvualustan optimaalinen pH on lajikkeesta riippuen 5,9-7,0. Ennen minttuviljelmän perustamista maan tulee olla puhdas monivuotisista rikkakasveista ja luonnon mintuista. (Yrttitarha, 2015; Galambosi ym., tulossa.)

Suomessa mintut talvehtivat kohtuuvarmasti maan etelä- ja keskiosissa. Minttuviljelmän sijoittaminen rinteeseen auttaa asiaa, koska silloin juuristo ei todennäköisesti jää seisovan ja jäätyvän veden peittoon. Talvehtimisen riskitekijöitä ovat herkkä laji/alalaji/lajike, iäkäs kasvusto, myöhäinen (15. syyskuuta jälkeen tapahtuva) sadonkorjuu, lumeton ja vaihteleva takatalvi sekä maan pinnalle kertyvä ja jäätyvä vesi. (Galambosi ym., tulossa.) Esim. piparminttu talvehtii hyvin Hämeenlinnan-Lahden-korkeudelle saakka, vaihtelevasti pohjoisempana ja Kajaanin korkeudella enää harvoin. Piparminttua talvenkestävämpiä lajeja ovat viherminttu, kähäräminttu (Mentha spicata 'Crispa') ja pyöröminttu (Mentha suaveolens). (Yrttitarha, 2015.)

Minttuviljelmän hoitotoimenpiteisiin kuuluvat lannoitus, kalkitus, rikkakasvintorjunta sekä kasvitautien ja -tuholaisten hallinta. Esim. piparmintun ravinnetarve on 120-150 kg typpeä, 70-90 kg fosforia ja 200-250 kg kaliumia hehtaarille. Typestä puolet annetaan keväällä ja loput ensimmäisen sadonkorjuun jälkeen. Koska mintut käyttävät runsaasti myös maan kalkkivarantoja, kalkkia suositellaan lisättävän vuosittain. Rikkakasveja voidaan torjua kitkemällä ja haraamalla (vain ensimmäisenä vuonna ja silloinkin vain 2-3 cm:n syvyydeltä) sekä kattamalla rivivälit 5-10 cm paksulla hake-, olki- tai heinäkatteella (estää tehokkaasti 1-vuotisten rikkakasvien kasvun). Pienillä aloilla voidaan myös käyttää mustaa muovikatetta, jonka reikiä suurennetaan tarpeen mukaan. Kasvitaudeista merkittävimmäksi ongelmaksi voi muodostua mintturuoste (Puccinia menthae) ja tuholaisista minttukuoriainen (Chrysolina polita). Mintturuosteen torjunnassa olennaista on kestävien lajikkeiden käyttäminen ja sadonkorjuu heti, kun ensimmäiset oireet ilmaantuvat. Minttukuoriaista taas voidaan torjua sijoittamalla minttuviljelmä kauas muista isäntäkasveista (esim. luonnonvaraiset rantaminttukasvustot) sekä viljelykierron avulla. Tavanomaisessa viljelyssä voidaan myös käyttää kemiallisia torjunta-aineita. (Yrttitarha, 2015; Galambosi ym., tulossa.)

Satoa minttuviljelmältä korjataan istutusvuonna 0-1 kertaa ja muina vuosina kaksi kertaa - ensimmäisen kerran heinäkuussa pääversojen kukkimisen alkuvaiheessa ja toisen kerran elo-syyskuun vaihteessa. Kukkiminen vähentää haihtuvan öljyn pitoisuutta, jonka lisäksi suvullisesti lisääntyvät minttulajit saattavat risteytyä keskenään useita minttulajeja sisältävillä viljelmillä. Satotasot vaihtelevat viljelmän iän ja sijainnin mukaan. Esim. piparminttu tuottaa 1. ja 2. kasvuvuonna 150-250 kg tuoresatoa ja 20-30 kg kuivasatoa aarilta, kun viljelmä sijaitsee Mikkelin korkeudella. Etelämpänä satotasot ovat aina korkeampia kuin pohjoisessa. Tuoresadon kuiva-ainepitoisuus on n. 20 % ja kuivasadossa lehtien osuus on n. 58 %. (Yrttitarha, 2015; Galambosi ym., tulossa.)

Täällä piparmintut ja vihermintut kuivataan varsineen ja lehdet erotellaan vasta kuivaamisen jälkeen. Omenamintun lehdet taas riivitään irti varsista ennen kuivaamista. On hyvä huomioida, että lehtien murskaaminen kuivaamisen jälkeen lisää haihtuvan öljyn hävikkiä (Yrttitarha, 2015).

Omenaminttusatoa.

Nimen perusteella myös useiden muiden kuin Mentha -sukuun kuuluvien lajien voisi kuvitella olevan 'aitoja minttuja'. Näitä ns. 'valeminttuja' ovat mm. aitokissanminttu (Nepeta cataria) ja tarhaväriminttu (Monarda Media-ryhmä). (Yrttitarha, 2015; Galambosi ym., tulossa.) Jälkimmäistä korjasimme tällä viikolla 'Hyvien ajatusten teesekoituksen' raaka-aineeksi.

Osa tarhaväriminttukasvustosta on härmän kiusaamaa, joten korjasimme vain terveet latvat ja kukat. Kukkia on vasta osassa kasvustoa.

LÄHTEET:

Galambosi, B., Ahonen, H., Pirinen, H., Huuhtanen, P. & Korpelainen, V. (tulossa). Suuri yrttiviljelykirja. Opetushallituksen opetusmateriaali.

Yrttitarha (2015). Piparminttu ja muut mintut, viljelyohjeet. Viitattu 18.7.2015, http://www.yrttitarha.fi/kanta/piparminttu/viljelytekniikka.html.